Tunteiden säätely ei tarkoita tunteiden piilottamista. Se tarkoittaa tunteen kohtaamista, tunnistamista ja hyväksymistä. Vasta sen jälkeen voimme valita, miten toimimme. Moni meistä on kuitenkin oppinut selviytymään kahdella tavalla: alisäätelyllä tai ylisäätelyllä.

Moni pari jää solmujen kanssa yksin. Häpeä, pelko tai epävarmuus voi estää hakemasta apua. Silti juuri silloin, kun suhde tuntuu kaikkein vaikeimmalta, on olemassa mahdollisuus muutokseen.

Seksuaalisuus ei ole parisuhteessa vain fyysinen asia – se on tapa olla yhteydessä, tulla nähdyksi ja kokea, että olemme toiselle tärkeitä. Silti seksuaalisuus muuttuu väistämättä elämän eri vaiheissa. Miksi näin tapahtuu, ja miten voimme ymmärtää muutoksia lempeämmin?

Miehen häpeä on näkymätön este avun hakemiselle. Vaikka yhä useampi mies hakeutuu terapiaan, yksi tunne nousee vastaanotolla esiin kerta toisensa jälkeen: häpeä. Se on hiljainen, sitkeä ja usein vaikeasti sanoitettavissa. Häpeä ei näy ulospäin, mutta se tuntuu sisällä painona, joka estää ottamasta askelia kohti muutosta.

Miehet ovat viime aikoina hakeutuneet vastaanotolle entistä useammin ja matalammalla kynnyksellä. Mutta mitä miehet oikeastaan tulevat käsittelemään – ja miten heidän kanssaan työskentely eroaa naisten kanssa työskentelystä?

Vanhan sananlaskun mukaan puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa. Nykyisin puhumisen merkitystä kuitenkin korostetaan. Onko se yliarvostettua? Haastattelu on julkaistu Koti ja maaseutu -lehdessä vuonna 2021.