Kun näkyvä ja näkymätön kohtaavat: perhejärjestelmien voima ja haavoittuvuus

Olen saanut olla mukana useissa prosesseissa, joissa on tarkasteltu perhejärjestelmiä, traumasiirtymiä ja sitä hienovaraista kudosta, joka muodostuu näkyvän ja näkymättömän vuorovaikutuksesta. Jokainen perhe kantaa mukanaan elettyä elämää ja kokemuksia, jotka näkyvät arjen tavoissa olla, vuoro vaikuttaa, reaktioissa ja suhteissa. Mutta yhtä lailla on kokemuksissa, jotka ovat jääneet kertomatta, suruja, joita ei ole surtu ja sidoksia, joita ei ole koskaan sanoitettu.

“ Luola jonne pelkäät astua, sisältää aarteen, jota etsit” - Joseph Campell

Tunteiden säätely ei tarkoita tunteiden piilottamista. Se tarkoittaa tunteen kohtaamista, tunnistamista ja hyväksymistä. Vasta sen jälkeen voimme valita, miten toimimme. Moni meistä on kuitenkin oppinut selviytymään kahdella tavalla: alisäätelyllä tai ylisäätelyllä.

Moni pari jää solmujen kanssa yksin. Häpeä, pelko tai epävarmuus voi estää hakemasta apua. Silti juuri silloin, kun suhde tuntuu kaikkein vaikeimmalta, on olemassa mahdollisuus muutokseen.

Seksuaalisuus ei ole parisuhteessa vain fyysinen asia – se on tapa olla yhteydessä, tulla nähdyksi ja kokea, että olemme toiselle tärkeitä. Silti seksuaalisuus muuttuu väistämättä elämän eri vaiheissa. Miksi näin tapahtuu, ja miten voimme ymmärtää muutoksia lempeämmin?

Miehen häpeä on näkymätön este avun hakemiselle. Vaikka yhä useampi mies hakeutuu terapiaan, yksi tunne nousee vastaanotolla esiin kerta toisensa jälkeen: häpeä. Se on hiljainen, sitkeä ja usein vaikeasti sanoitettavissa. Häpeä ei näy ulospäin, mutta se tuntuu sisällä painona, joka estää ottamasta askelia kohti muutosta.