Miten vanhempien eron aiheuttama “parin menetys” vaikuttaa lapseen

Erotilanteessa lapsi menettää jotakin, mitä hän ei itse ole valinnut: vanhempien muodostaman parin.

Kun vanhemmat eroavat, lapsi kokee tilanteen usein eri tavalla kuin aikuiset. Lapset osaavat kätkeä tunteitaan yllättävän hyvin, mutta heillä ei ole aikuisen kykyä käsitellä monimutkaisia ja ristiriitaisia tunteita. Siksi lapsi saattaa helposti tulkita eron omaksi syykseen: hän voi luulla, ettei isä enää jaksa olla isänä tai ettei äiti halua olla äitinä hänelle.

Vanhempien ero on aina suuri muutos ei vain aikuisille, vaan erityisesti lapselle. Lapsi menettää jotakin, mitä hän ei itse ole valinnut: vanhempien muodostaman parin, sen tutun ja turvallisen kokonaisuuden, jonka varaan hän on rakentanut maailmansa. Vaikka ero hoidettaisiin kuinka sovussa, lapsen näkökulmasta se on aina uhka.

Lapsi kokee eron eri tavalla kuin aikuinen

Lapset ovat yllättävän taitavia piilottamaan tunteitaan. He voivat näyttää ulospäin rauhallisilta, vaikka sisällä myllertää. Samalla heillä ei ole aikuisen kykyä jäsentää monimutkaisia tunteita tai kysyä niistä. Siksi lapsi saattaa helposti tulkita eron omaksi syykseen: “Jos olisin ollut kiltti, ehkä vanhemmat olisivat pysyneet yhdessä.” Tämä ajatus voi olla lapselle hyvin todellinen, vaikka aikuiselle se kuulostaa kohtuuttomalta.

Hylkäämisen pelko on lapselle todellinen

Ero voi herättää lapsessa hylkäämisen pelkoa, joka voi jäädä elämään pitkälle aikuisuuteen, ellei sitä kohdata. Lapsi voi pelätä, että myös kotona asuva vanhempi lähtee. Hän tarkkailee aikuisen mielialoja, yrittää olla mahdollisimman huomaamaton tai toisaalta korostetun kiltti. Lapsi saattaa jopa lohduttaa vanhempaa, vaikka itse tarvitsisi lohdutusta.

Jokainen lapsi reagoi omalla tavallaan

Lapsen reaktioihin vaikuttavat monet tekijät: ikä, temperamentti, aiemmat kokemukset, perheen tilanne ja se, miten vanhemmat itse voivat. Myös se, oliko ero odotettavissa vai yllätys, vaikuttaa paljon. Pieni lapsi ei osaa pukea tunteitaan sanoiksi. Siksi ne näkyvät usein kehossa ja käyttäytymisessä.

Ero voi näkyä esimerkiksi näin:

Yö heräilynä, nukahtamisen vaikeutena, painajaiset, taantuminen: kastelu, vauvamainen puhe, ruokahalun muutokset, aggressiivisuus, raivokohtaukset, itkuisuus, ärtyisyys, mariseminen, vetäytyminen muista lapsista, iloton leikki, vatsakivut, päänsäryt, korostettu kiltteys ja yritys “pelastaa” vanhemmat

Nämä eivät ole merkkejä siitä, että lapsi olisi “ongelmainen”, vaan siitä, että hän yrittää selviytyä liian suuresta muutoksesta.

Vanhemmuuden jatkuvuus on lapsen turva

Lapselle on tärkeää kuulla selkeästi, että vanhemmuus ei pääty eroon. Vanhemmat voivat lievittää lapsen ahdistusta, kun he jaksavat: sallia lapsen tunteet, kuulla ja nimetä niitä, pysyä läsnä ja johdonmukaisina, kertoa, että lapsi ei ole syyllinen eroon

Lapsen tunteet voivat olla ristiriitaisia: surua, pelkoa, pettymystä, epäluottamusta, turvattomuutta, raivoa, vihaa, ikävää, syyllisyyttä ja joskus myös helpotusta. Kaikki nämä tunteet mahtuvat samaan lapseen.

Mitä lapsi tarvitsee eron keskellä

Lapsen todellisten tarpeiden näkeminen vaatii herkkyyttä. Se voi olla vaikeaa, varsinkin jos vanhempi itse on kuormittunut. Silti lapsi tarvitsee ennen kaikkea: turvallisuutta, rakkautta, ennakoitavuutta, mahdollisuuden puhua tunteistaan ja huolistaan

Aikuisen tehtävä on turvata lapselle riittävän turvallinen lapsuus , myös silloin, kun aikuisen oma elämä on murroksessa. Lapsessa elää aina omat vanhemmat ja puolet lapsesta tulee isästä ja puolet äidistä. Heidän rakkaudestaan lapsi sai elämänlahjan ja elämän joka jatkuu hänessä.

Paras lahja ja apu lapselle on vastuullinen aikuinen joka kunnioittaa lapsen toista vanhempaa sekä hakee apua ajoissa eron keskellä. Joten tähtää tähän.