Perhesuhteet

Jokaisella perheellä on oma totuutensa ja jokaisella on oikeus kuulua sukuun.

Kun näkyvä ja näkymätön kohtaavat: perhejärjestelmien voima ja haavoittuvuus

Olen saanut olla mukana useissa prosesseissa, joissa on tarkasteltu perhejärjestelmiä, traumasiirtymiä ja sitä hienovaraista kudosta, joka muodostuu näkyvän ja näkymättömän vuorovaikutuksesta. Jokainen perhe kantaa mukanaan elettyä elämää ja kokemuksia, jotka näkyvät arjen tavoissa olla, perheen vuorovaikutuksissa, reaktioissa ja suhteissa. Mutta yhtä lailla tämä näkyvä ja näkymätön on perhejärjestelmän kokemuksissa, jotka ovat jääneet kertomatta, suruina, joita ei ole surtu ja sidoksia, joita ei ole koskaan sanoitettu ääneen .

Perhesuhteet ja elämän suuret tapahtumat – syntymät, avioliitot, abortit, keskeytyneet raskaudet ja kuolemat – muokkaavat syvästi perhesysteemin dynamiikkaa. Ne muuttavat tasapainoa, järjestävät rooleja uudelleen ja vaikuttavat siihen, miten perheenjäsenet asettuvat toisiinsa nähden. Nämä vaikutukset eivät rajoitu vain yhteen sukupolveen, vaan kulkevat tavoissa olla yhteydessä, tavoissa suojautua, tavoissa rakastaa ja tavoissa kantaa vastuuta.

Syntymät: ilon hetkiä ja sukupolvien aktivoitumista

Syntymä on aina uuden alku. Se on ilon, toivon ja mahdollisuuden hetki – mutta samalla se voi aktivoida syviä sukupolvitasoisia kerroksia. Jokainen uusi lapsi muuttaa perheen rakennetta: sisarusten väliset roolit järjestäytyvät uudelleen, ja jokaisen on löydettävä oma paikkansa suhteessa muihin.

Syntymä ei siis kosketa vain vanhempia ja lasta. Se koskettaa koko sukulinjaa, myös niitä, joiden tarinat ovat jääneet hiljaisiksi.

Avioliitot: uuden juuren kasvaminen

Avioliitto tuo perheeseen uuden jäsenen ja luo uuden sukujuuren. Se on mahdollisuus solmia uusia siteitä ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Samalla se voi kiristää vanhoja suhteita ja nostaa pintaan konflikteja, jotka ovat odottaneet näkyväksi tulemista.

Jokainen liitto tuo mukanaan uuden dynamiikan – ei vain kahden ihmisen välille, vaan kahden suvun välille.

Kuolemat, abortit ja keskeytyneet raskaudet: poissaolon paino

Menetykset koskettavat perhesysteemiä syvästi. Kuolemat, abortit ja keskeytyneet raskaudet tuovat mukanaan poissaolon, katkoksen ja sen, mikä jää korjaamattomaksi. Jokainen suru on ainutlaatuinen, mutta se voi aktivoida aikaisempia suruja – myös niitä, joita ei ole koskaan saatu surra loppuun.

Nämä kokemukset jäävät usein näkymättömiksi, mutta ne vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten perheessä ollaan yhteydessä ja miten kannetaan vastuuta.

Paikka, järjestys ja kuuluminen: systeemin perusta

Perhejärjestelmä voi löytää tasapainonsa vain, jos sen perusperiaatteet tunnistetaan ja niitä kunnioitetaan:

• Kaikilla on oikeus kuulua perheeseen.
  Myös niillä, jotka ovat poissa – syntymättömillä, keskeytyneillä, kuolleilla.

• Vanhemmat antavat ja lapset ottavat vastaan.
  Tämä järjestys luo turvaa ja selkeyttä.

• Saapumisjärjestystä kunnioitetaan.
  Kronologinen järjestys ei ole vain aikajärjestys, vaan syvä systeeminen laki.

Kun näille periaatteille annetaan tilaa, jokainen voi löytää oman paikkansa ja laillisuutensa osana perhettä. Samalla hyväksymme elämän sellaisena kuin se on mennyt – kaikkine valoineen ja varjoineen.

Miksi tämä kaikki on tärkeää?

Koska se, mikä on näkymätöntä, vaikuttaa usein kaikkein voimakkaimmin.
Kun annamme tilaa menneelle, kunnioitamme sitä, mikä on ollut – ja samalla vapautamme tilaa sille, mikä voi olla.