Tunnesäätely ja tunnemuistot, miksi menneisyys vaikuttaa nykyhetkessä?

“ Voit ajella ympäriinsä loputtomasti pääsemättä perille, mikäli sinulta puuttuu oikea kartta” Rosenberg 2027

Oletko koskaan reagoinut tilanteeseen voimakkaammin kuin itse tilanteen perusteella olisi odottanut? Ehkä joku sanoi jotakin viatonta, mutta tunsit silti voimakasta loukkaantumista. Ehkä puhelinsoitto sai sydämesi hakkaamaan tai viesti herätti selittämätöntä pelkoa. Silloin kyse ei välttämättä ole vain tästä hetkestä, vaan jostakin paljon vanhemmasta.

Keho muistaa ennen kuin mieli ymmärtää

Keho kantaa mukanaan kokemuksia läpi elämän. Jos olet joutunut kokemaan tilanteita, jotka olivat sinulle liian kuormittavia, hermostosi on voinut oppia selviytymään pidättämällä hengitystä, vaimentamalla tunteita tai vetäytymällä yhteydestä. Ehkä jouduit olemaan hiljaa, näkymätön tai yksin tunteidesi kanssa, koska niiden ilmaiseminen ei ollut turvallista. Vaikka nuo tilanteet kuuluvat menneisyyteen, niiden jättämät tunnemuistot voivat aktivoitua nykyhetkessä.

Koin tämän itse vuosia sitten. Puhelin soi, ja soittaja kertoi olevansa Jorvin sairaalasta. Hän tiedusteli aikuista poikaamme, sekunnin murto-osassa kehoni siirtyi hälytystilaan. Tunsin, kuinka veri pakeni kasvoiltani, ajatukseni sumenivat ja koko kehoni lamaantui. En juuri kuullut, mitä soittaja sanoi, vaan annoin puhelimen miehelleni.

Todellisuudessa kyseessä oli täysin tavallinen tiedustelu poikamme yhteystiedoista korona-aikana. Mitään hätää ei ollut. Mutta kehoni ei reagoinut nykyhetkeen, vaan se reagoi vanhaan vuosien takaiseen pelkoon.

Tämä on yksi tunnemuistojen tunnusmerkeistä. Reaktio tuntuu suhteettoman suurelta tilanteeseen nähden, koska hermosto reagoi johonkin koettuun kokemukseen, ei välttämättä siihen, mitä juuri nyt tapahtuu.

Mikä laukaisee tunnemuiston?

Tunnemuiston voi herättää lähes mikä tahansa aistihavainto: äänen sävy, ilme tai katse, tuoksu, paikka, ele, tietynlainen tunnelma, ihmissuhteessa koettu tilanne

Keho tunnistaa samankaltaisuuden ennen tietoista ajattelua. Se valmistautuu suojelemaan sinua samalla tavalla kuin joskus aiemmin. Siksi on tärkeää oppia vähitellen erottamaan nykyhetken tunteet menneisyyden kaikuista. Kun ymmärrämme tämän, voimme suhtautua itseemme lempeämmin emmekä syytä itseämme ylireagoinnista.

Tunteet syntyvät suhteissa

Ihmiselle yksi perustavanlaatuisimmista kysymyksistä on: Oletko minua varten? Olenko turvassa kanssasi? Suhteissa ei ole kyse siitä, syntyykö yhteyden katkoksia. Niitä syntyy väistämättä. Ratkaisevaa on se, korjataanko ne.

Kun yhteys palautuu, syntyy turvallisuutta, luottamusta ja kokemus siitä, että toinen on käytettävissä. Kun yhteys katkeaa eikä sitä korjata, syntyy hätää.

Tutkimusten mukaan sosiaalinen torjutuksi tuleminen aktivoi osittain samoja aivoalueita kuin fyysinen kipu. Hermostomme kokee yhteyden menettämisen uhkana. Silloin käynnistyvät automaattiset selviytymisreaktiot: taistele, pakene, jähmety. Näiden toistuvien kokemusten pohjalta rakentuvat myös kiintymyssuhdestrategiamme.

Neljä tapaa säädellä tunnekuormaa

Kun tarvitsemme yhteyttä toiseen ihmiseen, kurotamme luonnostaan kohti. Jos yhteys ei synny, saatamme turvautua erilaisiin selviytymiskeinoihin.

1. Turvallinen strategia; Kurotan kohti toista ihmistä, pyydän tukea ja pystyn vastaanottamaan hoivaa.

2. Vaativa strategia; Protestoin, vaadin, korotan ääntäni tai yritän saada yhteyden takaisin hinnalla millä hyvänsä.

3. Välttelevä strategia; Vetäydyn, sulkeudun ja vakuutan itselleni, etten tarvitse ketään.

4. Ristiriitainen strategia; Haluan lähelle, mutta samalla työnnän toisen pois. Sisälläni elävät yhtä aikaa yhteyden kaipuu ja sen menettämisen pelko.

Turvallisissa suhteissa yhteys katkeaa ja korjaantuu. Turvattomissa suhteissa ihminen jää usein yksin hankalien tunteidensa kanssa.

Tunteet ovat viestejä tarpeista

Tunteet eivät ole ongelma, vaan ne ovat viestejä. Ne kertovat meille siitä, mitä tarvitsemme, mikä meille on tärkeää ja mikä kaipaa huomiota. Tunteet syntyvät ensin kehossa. Jo vauva ilmaisee tarpeitaan ennen sanoja, ja sama perusmekanismi säilyy myös aikuisuudessa. Usein keho reagoi ennen kuin osaamme pukea kokemuksemme sanoiksi.

Siksi omien tunteiden tunnistaminen alkaa kehon aistimisesta ja kuuntelemisesta. Missä tunnet jännitystä? Missä tunnet surua? Miltä turva tuntuu kehossasi? Missä turva on kehossasi ? Kun opimme kuuntelemaan kehoa, alamme tunnistaa paremmin myös omia tarpeitamme.

Ensisijaiset ja toissijaiset tunteet

Ensisijaiset tunteet ovat tilanteeseen luonnollisesti kuuluvia tunteita. Esimerkiksi: suru menetyksen edessä, pelko vaaran kohdatessa ja viha silloin, kun jotakin tärkeää uhataan.

Toissijaiset tunteet syntyvät usein suojaksi ensisijaisilta tunteilta.

Pettymyksen alla voi olla surua. Häpeän alla voi olla pelkoa. Vihan alla voi olla satutetuksi tai ohitetuksi tulemisen kokemus. Kun opimme tunnistamaan ensisijaisen tunteen, tulemme usein ymmärretyiksi paremmin myös ihmissuhteissamme.

Psykologi Paul Gilbert kuvaa kolmea keskeistä tunnejärjestelmää, jotka vaikuttavat hyvinvointiimme.

Uhkajärjestelmä; Uhkajärjestelmän tehtävä on suojella meitä. Se käynnistää taistelu-, pako- tai jähmettymisreaktion. Pitkittyessään se voi näkyä jatkuvana ahdistuneisuutena, varuillaan olona ja epäluottamuksena.

Aktivoitumisjärjestelmä; Tämä järjestelmä motivoi meitä tavoittelemaan asioita, joita tarvitsemme tai haluamme. Se auttaa meitä toimimaan, saavuttamaan tavoitteita ja etsimään uusia mahdollisuuksia. Ylivirittyneenä se voi johtaa jatkuvaan suorittamiseen, kilpailuun ja riittämättömyyden kokemuksiin.

Rauhoittumisjärjestelmä; Rauhoittumisjärjestelmä mahdollistaa levon, turvallisuuden ja yhteyden. Kun se toimii hyvin, tunnemme myötätuntoa, läheisyyttä, kiintymystä ja tyytyväisyyttä. Samalla myös palautuminen, keskittyminen, uni ja vastustuskyky vahvistuvat.

Tunteet tarttuvat

Ihmisen hermosto on sosiaalinen. Viha voi levitä hetkessä ihmisjoukossa tai sosiaalisessa mediassa. Samalla tavalla myös rauha, hyväksyntä ja ystävällisyys tarttuvat. Lempeä katse, lämmin ääni voivat saada hengityksen syvenemään ja hartiat laskeutumaan, näin turvallisuuden tunnekin tarttuu.

Kun tunnesäätely horjuu, voivat tunteet vyöryvä yli, tai niitä ei tunnu olevan lainkaan. Tuolloin puhutaan Tunteiden alisäätely; Tunteet aktivoituvat nopeasti ja voimakkaasti. Toiminta muuttuu helposti impulsiiviseksi ja reaktiiviseksi, ilman että Ihminen pystyy pysähtymään ja arvioimaan tilannetta. Tunteiden ylisäätely; Tunteet tukahdutetaan. Ulospäin ihminen näyttää rauhalliselta ja hallitulta, mutta sisäisesti hän tekee jatkuvasti työtä pitääkseen tunteensa kurissa. Tällöin yhteys omiin tarpeisiin, mielipiteisiin ja identiteettiin voi hämärtyä. Moni kuvaa tilaansa niin, että elämässä on yhtä aikaa sekä kaasu että jarru pohjassa. Eteenpäin pitäisi mennä, mutta jokin sisällä estää liikkeen.

Tunnesäätelyn ytimessä on hyväksyntä, eli ei tunteiden pois sulkemista, vaan kykyä huomata tunne, tunnistaa se ja sallia sen olemassaolo ilman, että tunne ottaa täydellistä valtaa toiminnastamme. Kun opimme huomaamaan, milloin reagointiamme ohjaa nykyhetki ja milloin menneisyyden tunnemuisto, voimme suhtautua itseemme myötätuntoisemmin.

Emme ole rikki emmekä liian herkkiä. Hermostomme tekee sitä, mitä se on aikanaan oppinut tehdäkseen meistä selviytyjiä. Ja koska hermosto oppii, se voi myös oppia uutta: turvallisuutta, yhteyttä ja uusia tapoja kohdata tunteita.

“ Niin kauan kuin kehomme tuntee olonsa turvalliseksi, aivomme vastaanottavat uutta informaatiota ja luovat uutta todellisuutta”-Van der Kolk 2003

Malta kuunnella kehoasi ja opettele kuulemaan mitä tunteesi kertovat tarpeistasi. Tutustu palveluumme ja varaa aika, jossa voimme yhdessä tehdä matkaa kehomieli yhteyden ja tunnesäätelyn vahvistamiskesi, sillä tarvitsemme toisen hermoston rauhoittamaan omaa hermostoamme.

Lyhytterapia tai psykoterapia ei ole vain keskustelua, vaan yhteinen prosessi, jossa tarkastelemme ajatuksia, tunteita, kehon reaktioita, omia selviytymiskeinoja ja vuorovaikutussuhteita.



Harjoitus: Onko tämä tunne tästä hetkestä vai menneisyyden kaiku?

Seuraavan kerran, kun huomaat voimakkaan tunteen nousevan, pysähdy hetkeksi ja hengitä rauhallisesti muutaman kerran. 1. Mitä kehossani tapahtuu juuri nyt? Huomaa ilman arvostelua: Miten hengitän? Missä kohtaa kehossa tunnen jännitystä? Tekeekö mieleni hyökätä, paeta, sulkeutua tai miellyttää?

2. Mitä tunnen? Nimeä tunne mahdollisimman tarkasti. Onko se pelkoa, surua, pettymystä, häpeää, vihaa, yksinäisyyttä vai avuttomuutta? Jo tunteen nimeäminen rauhoittaa hermostoa.

3. Kuinka vanhalta tämä tunne tuntuu? Kysy itseltäsi: "Tuntuuko tämä tunne tutulta jostakin aiemmasta elämäntilanteesta?" Joskus huomaat, ettei tunne liity pelkästään tähän hetkeen. Mukana voi olla jotakin vanhaa ja tuttua.

4. Mitä tässä hetkessä on todellisuudessa tapahtunut? Mitä toinen oikeasti sanoi tai teki? Mitä tiedän varmasti? Mitä oletan tai pelkään? Olenko juuri nyt turvassa?

5. Mitä tarvitsen juuri nyt? Sen sijaan että kysyisit: "Mikä minussa on vialla?" kokeile kysyä: "Mitä tarvitsen tällä hetkellä?" Ehkä tarvitset lepoa, hengähdystauon, lohdutusta, yhteyttä turvalliseen ihmiseen tai selkeyttä tilanteeseen.

Muistutus itsellesi ; Voit sanoa itsellesi: "Tämä tunne on todellinen, mutta se ei välttämättä kerro koko totuutta tästä hetkestä. Kehoni yrittää suojella minua vanhojen kokemusten perusteella. Juuri nyt voin pysähtyä, hengittää ja tarkistaa, olenko turvassa."


Seuraava
Seuraava

Kannattaako erota, vai jäädä?