"Rakastanko minä enää sinua? Rakastatko sinä minua? Mitä meille tapahtui?"
Kannattaako erota vai onko kyse erillistymisestä?
Moni havahtuu vuosien jälkeen siihen, ettei puoliso olekaan sellainen kuin suhteen alkuvaihe antoi ymmärtää. Suhteen alkuvaiheen ihannointi väistyy ja tilalle tulee todellisuus. Tämä voi tuntua pettymykseltä, surulta tai jopa kriisiltä. Ratkaiseva kysymys ei kuitenkaan ole: "Vastaako hän enää toiveitani?" Vaan: "Voinko kohdata hänet sellaisena kuin hän todella on?" samalla kysymys kohdistuu myös itseen: "Voinko hyväksyä itseni sellaisena kuin olen?"
Juuri tässä kohdassa rakkaus, sitoutuminen ja yhteinen tulevaisuus voivat joutua koetukselle. Syntyy kokemus siitä, että jokin on muuttunut, mutta on vaikea sanoittaa mikä.
Ehkä huomaat sen lisääntyneenä ärtymyksenä, jatkuvina riitoina tai vetäytymisenä. Kehossa voi tuntua levottomuutta tai pahoinvointia, läheisyys vähenee, seksuaalinen halu hiipuu ja vuorovaikutus lukkiutuu yhä useammin. Epämääräinen epävarmuus voi jatkua kuukausia tai jopa vuosia.
Yhdessä vai erikseen? Molemmat valinnat haastavat omaan kasvuun
Kaikki parisuhdekriisit eivät ole merkki siitä, että suhde on tullut tiensä päähän. Joskus kyse on luonnollisesta kasvuvaiheesta, jossa kumpikin osapuoli joutuu pohtimaan omaa identiteettiään ja paikkaansa suhteessa. Pitkittynyt epävarmuus herättää vaikeita kysymyksiä: Rakastanko vielä? Rakastaako toinen minua? Tahdonko , tahtooko toinen tätä suhdetta? Kuka minä olen ja mitä todella tahdon itselleni, suhteelleni ja elämälleni?
Jos suhde jää pitkäksi aikaa pelon, velvollisuuden tai tottumuksen varaan, alkaa sekä oma että yhteinen hyvinvointi kärsiä. Silti ero ei ole aina ainoa ratkaisu. Joskus suhde kutsuu molempia kasvamaan kahdeksi erilliseksi ihmiseksi.
Oma kokemukseni erillistymisestä
Olen käynyt läpi tämän epämääräisen suhdevaiheen omassa elämässäni kahdesti.
Ensimmäinen kriisi oli voimakas. Olimme menneet Juhan kanssa yhteen hyvin nuorina, ja vuosien myötä oma psyykkinen kasvu tuli väistämättä eteen ja näkyviin suhteessa. Molemmat pohdimme samaa kysymystä: erota vai ei? Haimme apua perheterapeutilta. Myös lapsemme osallistui muutamiin tapaamisiin. Tuolloin sain ensimmäisen syvemmän ymmärryksen siitä, kuinka tärkeä osa parisuhdetta on erillistyminen: siirtyminen sulautumisesta kohti omaa yksilöllisyyttä.
Meidän suhteessamme eriytymisvaihe oli voimakas, sillä kumpikaan ei ollut ennen parisuhdetta ehtinyt elää pitkään itsenäistä aikuiselämää. Monilla tämä vaihe voi olla huomattavasti lievempi. On hyvä ymmärtää, että yksilöityminen ei ole vain parisuhteen ilmiö, vaan tasapainoilemme koko elämämme läheisyyden ja erillisyyden välillä kaikissa ihmissuhteissamme. Se kuuluu ihmisyyteen, elämään ja kasvuun.
Parisuhteen vaiheet
Parisuhteen alkuvaiheen voimakas yhteenkuuluvuuden tunne ei säily muuttumattomana. Jossain vaiheessa moni alkaa kysyä: "Kuka minä olen tämän suhteen ulkopuolella?" "Mitä minä tarvitsen?" "Mitä tahdon elämältäni?"
Tähän vaiheeseen liittyy usein riitoja, etääntymistä ja omien tarpeiden tiedostamista ja havainnointia, ettei ole niistä kiinni pitänyt. Puoliso ei enää vastaakaan mielikuvaa, joka hänestä joskus muodostui. Mieleen voi nousta ajatus erosta, ja samalla voi syntyä kokemus siitä, ettei tule nähdyksi, kuulluksi tai ymmärretyksi.
Moni alkaa selittää pahaa oloaan puolisonsa kautta ja uskoo eron ratkaisevan sisäisen ristiriidan. Todellisuudessa osa tuskasta ja kärsimyksestä liittyy omaan kasvuprosessiin, jota kukaan toinen ei voi tehdä puolestamme.
Erillistymisen vaiheessa rakennetaan omaa psykologista reviiriä. Opetellaan tasapainoa läheisyyden ja itsenäisyyden välillä. Vaikka vaihe voi olla kivulias, se on usein välttämätön kahden tasavertaisen aikuisen suhteen rakentumiselle.
Tie kumppanuuteen kulkee kasvun kautta
Kun erillistymisen vaiheesta selviydytään, suhde voi siirtyä uudenlaiseen kumppanuuteen.
Kumppanuudessa: minä olen minä ja sinä olet sinä, toista ei enää pyritä muuttamaan, hyväksyn hänet juuri hänenä, molemmat ovat vastuullisia omista toimistaan, suhteessa on kunnioitusta toista kohtaan, kyllä otan sinut juuri sellaisena kuin olet erilaisena, erillisenä ja epätäydellisenä, kunnioitan puolisoni vanhempia ja omiani, sillä ilman heitä ei olisi meitä, läheisyys ei edellytä sulautumista ja omat rajat ovat selkeämmät, yhteys perustuu valintaan, ei riippuvuuteen.
Rakkaus muuttuu vähitellen vähemmän romanttiseksi haaveeksi ja enemmän tietoiseksi toiminnaksi. Kumppanuus ei tarkoita täydellistä suhdetta. Se tarkoittaa sitä, että kaksi epätäydellistä ihmistä hyväksyy toisensa ja rakentaa yhteyttä todellisuuden, ei mielikuvien, varaan. Parhaimmillaan puoliso on silloin sekä rakastettu että ystävä.
Entä jos suhde päättyy?
Eron hetkellä mielessä pyörivät usein samat kysymykset: Mitä meille tapahtui? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Rakastitko minua koskaan? Milloin kaikki alkoi muuttua? Ero voi tuntua katastrofilta ja samalla se voi olla myös mahdollisuus rakentaa uudenlaista elämää.
Usein eron jälkeinen uudelleenjärjestäytyminen vie noin kaksi vuotta, joskus pidempään, tai joskus vähemmän aikaa. Kaikilla uudelleenjärjestäytyminen on yksilöllistä. Suru, viha, helpotus, syyllisyys ja ikävä voivat vuorotella pitkään. Toipuminen ei etene suoraviivaisesti.
Ero ei ole epäonnistuminen, aivan kuten yhdessä pysyminenkään ei automaattisesti tarkoita onnistumista. Olennaista on, että päätös syntyy tietoisesti eikä pelkästään kivun, pelon tai epätoivon ohjaamana.
Milloin hakea apua suhdevaikeuksiin?
Joskus suurin haaste ei ole rakkauden puute vaan yhteyden puute. Arjen kuormitus, lasten kasvatus, työelämän paineet, uskottomuus, seksuaaliset haasteet tai käsittelemättömät elämänkokemukset voivat etäännyttää puolisoita toisistaan. Tällöin voi olla vaikea erottaa, onko kyse suhteen päättymisestä vai väliaikaisesta kriisistä.
Terapiassa ei ratkaista, pitäisikö erota vai jäädä. Sen sijaan pyritään ymmärtämään, mitä suhteessa todella tapahtui tai on tapahtunut tai ei ole tapahtunut. Onko kyse yhteyden katoamisesta, käsittelemättömistä haavoista vai luonnollisesta kasvuvaiheesta?
Kun tilannetta tarkastellaan turvallisesti ja syyllistämättä, päätöksiä on helpompi tehdä tietoisesti. Joskus lopputuloksena on suhteen jatkuminen uudella tavalla. Joskus taas ero. Lopuksi hyvä parisuhde ei ole suhde ilman kriisejä vaan päinvastoin.
Pitkät suhteet sisältävät useita kasvun ja muutoksen vaiheita. Ehkä tärkein kysymys onkin: Olemmeko matkalla erillemme vai opettelemmeko vasta olemaan yhdessä kahtena erillisenä ihmisenä? Kun tähän kysymykseen löytyy rehellinen vastaus, alkaa myös eroa koskeva päätös usein selkiytyä.
Vastuullasi on tehdä hyvä ja kunnioittava päätös suhteelle, jotta uusille mahdollisuuksille tulee tilaa. Lause päättyneelle suhteelle: Puolisona olen antanut sinulle rakkaudella sen, mihin olen pystynyt, saat pitää sen kaiken. Minä kannan osaltani vastuun siitä mitä tapahtui ja jätän sinun vastuullesi sen mikä sinulle kuuluu. Nyt olet vapaa ja minä olen vapaa.
Jos pohdit suhdettasi, eroseminaari, parisuhdeterapia tai yksilöterapia voivat tarjota turvallisen tilan tutkia itseäsi, tarpeitasi ja tahtoasi. Kasvu on aina mahdollista. Eroauttaminen tukee paitsi sinua myös lapsia ja koko perhesysteemiä. Jos suhde päättyy eroon, erotyöskentely voi auttaa jatkamaan eteenpäin arvostuksen, ymmärryksen ja kiitollisuuden kannattelemana ja syvänä ymmärryksenä siitä, tämän suhteen olikin aika päättyä, kun se oli tarkoituksensa täyttänyt ja jatkumiselle ei ollut enää tilaa ja suhde oli elänyt elinkaarensa päätökseen.
Lähteet
Hämäläinen, Pekka. 2020. Hyvä parisuhde. Minerva kustannus Oy, Juva.
Johnson, Susan M. 2013. Kunpa sinut tuntisin paremmin: Keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen. 3. painos. Psykologien kustannus Oy, Porvoo.
Pinomaa, Hanna. 2004. Johdatus tunnekeskeiseen pariterapiaan. Teoksessa Malinen, Vuokko & Alkio, Paula (toim.). 2004. Parisuhde, intiimiys, seksuaalisuus: teoriaa ja käytäntöjä pariterapiasta. 15–26. VL-Markkinointi Oy, Helsinki.
Pinomaa, Hanna & Eklund-Mikkola, Eira. 2022. Kehotyöskentely pariterapiassa -koulutus. 10.-11.11.2022. Balderin sali, Helsinki
Pruuki, Heli, Timoria, Marjo & Väätäinen, Markku. 2013. Parisuhteessa. Tunne itsesi, uskalla rakastaa. Otava, Keuruu.
Sinkkonen, J. (2018). Kiintymyssuhteet elämänkaaressa. Helsinki: Duodecim.
