Puhumisen merkitys parisuhteessa
Haastattelu on julkaistu Koti ja maaseutu -lehdessä vuonna 2021.
Vanhan sananlaskun mukaan puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa. Nykyisin puhumisen merkitystä kuitenkin korostetaan. Onko se yliarvostettua?
”Ei ole. Puhuminen on tärkeää, sillä puhumattomuus johtaa tulkintoihin ja luulemiseen”, vastaa pariterapeutti Juha Penttinen.
Ihmisen synnynnäinen temperamentti ja kasvuympäristö vaikuttavat siihen, kuinka puhelias hänestä kehittyy. Osa meistä on luonteeltaan ulospäinsuuntautuneita, avoimia ja puheliaita, osa taas sisäänpäin kääntyneitä ja hiljaisia.
Lapsuudenperheen keskustelukulttuuri vaikuttaa siihen, miten olemme tottuneet puhumaan asioista. Erilaiset keskustelutyylit ja eri vireystilat voivat aiheuttaa ongelmia parisuhteessa.
Minnan kotona puhuttiin paljon. Samin kotona taas ei turhia turistu. Sami tykkää kyllä keskustelusta, mutta hän ei ollut tottunut puhumaan ja jakamaan asioita koko ajan. Minna kärsi siitä, ettei Sami jakanut asioita hänen kanssaan arkisia asioita.
Minna kertoi Samille, ettei osaa elää tällä tavalla hiljaisuudessa vaan kaipaa puhetta. Hänen on saatava jakaa työpäivän sattumuksia ja muita arkisia asioita. Eikä riitä, että Sami vain kuuntelee Minnaa. Myös Minna haluaa tietää Samin arjesta. Niinpä Sami opetteli jakamaan omia arjen asioita.
Penttinen arvelee, ettei Samilla ollut samanlaista tarvetta jakamiseen tai hän ei ymmärtänyt sen merkitystä ennen kuin Minna otti asian esille. Minna ilmaisi tarpeensa ja Sami kuunteli. Pelkkä kuunteluhan ei vielä ratkaissut ongelmaa, mutta Sami hyödynsi saamansa tiedon.
Hiljaista ei voi muuttaa väkisin, mutta aina voi puhua itsestään ja toivoa, että toinen lähtee mukaan muutokseen.
Parisuhteessa toistuu usein kuvio, jossa nainen puhuu ja mies vaikenee. Tai ainakin mies on hiljaisempi osapuoli. Penttisen vastaanotolle ei ole vielä tullut yhtäkään paria, jossa mies kärsisi vaimonsa puhumattomuudesta.
Hiljainen voi itse miettiä, mikä häntä estää avautumasta. Usein esteenä on pelkoa tai häpeää. Niitä päin kannattaa mennä.
”Mitä, jos vain otan hankalat, nolostuttavat ja vähän hävettävät tunteeni haltuun, avaan suuni ja katson, mitä tapahtuu. Sanon esimerkiksi ääneen, että olen kaivannut sinua ja katson, millaista vastakaikua sanani saavat. Voin myös kysyä toiselta, onko hänellä ollut minua ikävä tai onko hän ajatellut minua.”
Osa täyttää hiljaisuutta teoillaan, mutta kaikki eivät sitä ymmärrä. Penttisen mielestä teot ovat hienoja asioita, mutta ne eivät yksin riitä. Etenkään jos toinen ei tiedä, mitä teoilla halutaan sanoa. Auton parkkeeraaminen valmiiksi nokka lähtösuuntaan voi olla keino kertoa, että ”minä rakastan sinua”, mutta viesti menee hukkaan, jos toinen ei osaa lukea sitä.
Puhumattomuus voi kehittyä parisuhteen aikana. Penttinen on sitä mieltä, että miehet osaavat kyllä puhua ja puhuvatkin, mutta vaikenemisen taustalla voi olla kokemus siitä, että se, mitä mies puhuu, on väärin. Se ei kelpaa. Hän puhuu ehkä väärällä tavalla, vääristä asioista tai on eri mieltä.
”Mies puhuu, mutta ei siten kuin rouva tahtoo.”
Joskus puhumattomuuden takaa löytyy vihaisuutta ja pettymystä. Se voi johtaa mykkäkouluun. Vaikenija ajattelee ehkä tiedostamattaan, että ”miksi puhuisin sinulle, sinähän olet loukannut minua, etkä välttämättä edes tiedä, että olen pettynyt”. Mykkäkoulun pito on vallan käyttöä.
Hiljaisuus ei tarkoita sitä, etteikö olisi sosiaalinen. Hiljainen saattaa hakeutua mielellään paikkoihin, jossa on puheliaita ihmisiä, ja nauttia kuuntelemisesta ja tarkkailemisesta.
Helsingissä ja Espoossa terapeuttina työskentelevällä Penttisellä on maatila Keski-Suomessa. Paikkakunnan kahvilassa istuskeli joka aamu 6–7 välillä ryhmä vanhoja miehiä. Penttinenkin kävi aamukahvilla. Hän istui viereiseen pöytään, kuunteli miesten juttuja ja tarkkaili heitä. Tätä jatkui monta viikkoa.
”Eräänä aamuna yksi miehistä sanoi, että on siinä pöydän päässä paikka sullekin. Ilahduin, kun pääsin jengiin mukaan, vaikka en edelleenkään osallistunut kovin aktiivisesti itse keskusteluun. He hyväksyivät minut sellainen kuin olen ja minä tykkäsin seurata miesten välistä dynamiikkaa.”
Eri asioista keskustellaan eri tavalla. Arjen tapahtumista keskusteleminen on juttelupuhetta. Siinä vaihdetaan kuulumisia ja voidaan tehdä seurustelun lomassa muutakin, esimerkiksi laittaa ruokaa.
Hallintapuheessa toinen pyrkii vaikuttamaan toiseen. Hän ohjaa, määrää tai manipuloi.
Kun tutkimme, analysoimme ja järkeilemme, kyse on pohdintapuheesta. Neljännellä puheen tasolla liikumme jakaessamme omaa sisäistä maailmaamme toiselle. Se on läheisyyspuhetta.
Parhaimmillaan molemmat keskustelijat puhuvat samalla tasolla. Aina se ei onnistu. Pari ei keskustele samalla tasolla, jos toinen kertoo uupuvansa kotitöiden alla ja toinen vastaa siihen, että ”pakkohan minun on töissä käydä”.
Hiljainen saattaa vaieta, koska kokee, ettei hän tule kuulluksi. Kuunteleminen on oikeasti vaikeaa. Etenkin silloin, kun pitäisi asettua kuuntelemaan jotain vaikeaa asiaa syyllistymättä, ahdistumatta ja omaa puolustuspuhettaan jo mielessään valmistelematta. Koemme helposti, että toinen haluaa tai vaatii minulta jotain tai syytää minua jostakin.
”Olen opetellut kysymään vaimoltani, mitä hän minulta kuuntelijana toivoo. Toivooko hän, että vain kuuntelen, vai kaipaako neuvojani tai toivooko minun kommentoivan asiaa jotenkin. Kun tiedän, mitä minulta toivotaan, minun ei tarvitse pohtia, mikä roolini kuuntelijana on ja miettiä, pitääkö minulla olla vastaus tai mielipide asiaan. Usein minulta ei odoteta mitään. Riittää, että vain kuuntelen.”
Penttiset ovat olleet 43 vuotta naimisissa. Juha Penttinen on oppinut ottamaan myös aikalisän. Jos vaimo haluaa kuulla hänen mielipiteensä, hän saattaa sanoa, että ”tämä tuli niin äkkiä, että mietin asiaa yön yli ja palaan tähän huomenna”.
”Jos heitän vanhan kaavan mukaan jotain hätäistä vastaukseksi, kadun sitä myöhemmin. Haluan muuttaa mielipidettäni ja vaimo ihmettelee, miksen heti sanonut, mitä ajattelen. Siitä sitten saadaan riita aikaiseksi”, Penttinen kuvailee.
Hän neuvoo sopimaan etukäteen, milloin jostain tärkeästä asiasta puhutaan. Tärkeitä asioita ovat esimerkiksi ne, jotka vaativat päätöksentekoa. Esimerkiksi päätöstä siitä, mitä tehdään lomalla tai mitä tehdään uuden hankinnan suhteen.
Tärkeitä asioita varten kannattaa raivata tilaa kalenteriin ja keskustelulle voi sopia etukäteen aikarajan. Yhdessä sovitut palaverit helpottavat hiljaisemmankin puolison osallistumista.
”Kun keskusteluajankohta sovitaan etukäteen, siihen voi valmistautua rauhassa.”
Juha Penttinen muistuttaa, että puhumalla voi myös sössiä. Puhelias ihminen saattaa höpöttää koko ajan ollaan sitten saunassa, laavuretkellä tai mukavaksi tarkoitetulla illallisella. Puhelias tarvitsee pelisilmää, missä ja milloin mistäkin asiasta kannattaa puhua.
