Moni meistä elää vuosia ulkoapäin määriteltyjen odotusten, uskomusten ja toimintamallien varassa pysähtymättä kysymään: mitä minä todella tunnen, tarvitsen tai tahdon? Itsetuntemus on matka takaisin omaan sisimpäämme. Se on prosessi, jossa opimme tunnistamaan tunteemme, tarpeemme, arvomme ja ydinuskomuksemme sekä ymmärtämään, mistä ne ovat syntyneet.
Kokemus omasta arvosta luo perustan hyvinvoinnille
Riittävä oman arvon tunne ja kokemus omasta olemassaolosta ovat edellytys sille, että uskallamme elää omannäköistä elämää. Kun ihminen kokee olevansa arvokas, hän uskaltaa tahtoa asioita, tehdä valintoja ja toimia omien tarpeidensa mukaisesti.
Tahtoihin liittyy kuitenkin aina riski. Kun uskaltaa tavoitella jotain itselle merkityksellistä, on mahdollista myös kohdata pettymyksiä. Pettymyksen mukana voivat nousta esimerkiksi viha, suru tai turhautuminen. Nämä tunteet ovat luonnollinen osa ihmisyyttä, eivät merkki epäonnistumisesta.
Suhde omiin tunteisiin rakentuu pitkälti lapsuudessa. Jos lapsi saa viestin, että jotkut tunteet ovat vääriä, liiallisia tai hävettäviä, hän alkaa helposti epäillä omaa kokemusmaailmaansa.
"Älä nyt suutu.", "Ei noin saa tuntea.", "Älä ole noin herkkä."
Tällaiset viestit voivat johtaa siihen, ettei ihminen enää tunnista omia tarpeitaan tai uskalla luottaa tunteidensa viesteihin.
Korjaavat kokemukset voivat muuttaa omaa vanhaa tarinaa itsestämme
Vaikka lapsuuden kokemukset vaikuttavat meihin syvästi, ne eivät määritä loppuelämäämme.
Myöhemmässä elämässä voimme saada korjaavia kokemuksia ihmissuhteissa, terapiassa, vertaistukiryhmissä tai erilaisissa kasvuryhmissä. Kun omat tunteet tulevat nähdyiksi ja hyväksytyiksi, syntyy vähitellen uudenlainen kokemus: "Minun kokemukseni on tärkeä.”, ”Minulla on oikeus tuntea näin.”, ”Minä kuulun joukkoon juuri tällaisena."
Hyväksytyksi tulemisen kokemukset vahvistavat tunnetta omasta olemassaolosta ja luovat perustaa terveelle itsetunnolle.
Oma nimi kertoo tarinaa olemassaolosta
Itsetunto liittyy myös identiteettiin ja siihen, että tunnistamme oman paikkamme elämässä. Minä olen minä. Minulla on oma nimi, oma historia ja oma tarinani. Pysähdy hetkeksi peilin eteen. Katso itseäsi silmiin ja sano oma koko nimesi ääneen. Mitä tunnet kehossasi? Herääkö lämpöä, ylpeyttä, levollisuutta tai ehkä epävarmuutta? Harjoitus voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta usein juuri tällaiset hetket paljastavat paljon suhteestamme itseemme.
Sisäinen puhe rakentaa tai murentaa itsetuntoa
Puhumme itsellemme jatkuvasti. Sisäinen puhe vaikuttaa suoraan siihen, millaisia tunteita koemme ja kuinka suhtaudumme itseemme. Moni on oppinut olemaan itselleen huomattavasti ankarampi kuin kenellekään toiselle.
Mitä tapahtuisi, jos harjoittelisit tietoisesti myötätuntoisempaa puhetta? Olen arvokas. Olen turvassa. Minä riitän juuri tällaisena. Hyväksyn itseni keskeneräisenä. Ansaitsen hyvää.
Kun hyväksyvä puhe toistuu riittävän pitkään, se alkaa vähitellen juurtua osaksi omaa kokemusmaailmaa. Vanhojen arvostelevien äänien rinnalle syntyy uusia, kannattelevampia ääniä ja näkökulmia.
Omista arvoista löytyy suunta
Itsetuntemukseen kuuluu myös arvotyöskentely. Mikä minulle on aidosti tärkeää? Elänkö omien arvojeni vai muiden odotusten mukaisesti? Joskus olemme niin tottuneita suorittamaan, miellyttämään tai täyttämään muiden tarpeita, että yhteys omiin arvoihin hämärtyy. Kun tunnistamme meille merkitykselliset asiat, voimme alkaa tehdä valintoja, jotka lisäävät hyvinvointia ja elämän mielekkyyttä.
Ehdollistumat ja uskomukset ohjaavat huomaamattamme
Itsetuntemus syvenee myös silloin, kun tutkimme omia ydinuskomuksiamme. Millaisia käsityksiä minulla on itsestäni? Mistä nämä uskomukset ovat syntyneet? Ovatko ne todella minun totuuksiani vai jonkun muun ääniä, jotka olen omaksunut osaksi itseäni?
Muistan nuoren naisen, joka kaipasi päiväunia. Aina kun hän harkitsi lepäämistä, hänen sisällään nousi ääni: "Et voi mennä päiväunille. Se on laiskuutta."
Kun tutkimme uskomuksen alkuperää, kävi ilmi, ettei kyse ollut hänen omasta ajatuksestaan, vaan vuosien aikana omaksutusta ehdollistumasta. Vähitellen hän oppi kyseenalaistamaan uskomuksen ja antamaan itselleen luvan nauttia ja ottaa päiväunet.
Toinen asiakas kertoi voimakkaasta vaikeudesta hoitaa asioita puhelimitse. Keskusteluissa nousi esiin nuoruuden kokemus, jossa hän oli tullut vähätellyksi ja nöyryytetyksi asioidessaan auktoriteetin kanssa. Vuosien saatossa kokemuksesta oli muodostunut uskomus: "Minua ei kuulla." "Minut ohitetaan." Kun uskomuksen juuret tulivat näkyviksi, alkoi myös mahdollisuus rakentaa uudenlaista kokemusta.
Mistä hyvä itsetuntemus rakentuu?
Hyvä itsetuntemus ei tarkoita täydellisyyttä tai jatkuvaa varmuutta. Se tarkoittaa kykyä olla yhteydessä itseensä myös keskeneräisenä. Hyvään itsetuntemukseen liittyvät: turvallisuuden tunne, kyky tunnistaa omia tarpeita, mielihyvän kokeminen, tyytyväisyyden tunteet, oman elämän kokeminen mielekkääksi, yhteys omiin arvoihin, myötätuntoinen suhde itseen, Mielihyvästä ja tyytyväisyydestä kumpuavat innostus ja toivo. Tyytyväisyydestä ja mielekkyydestä kasvaa kiitollisuus. Mielekkyydestä ja mielihyvästä syntyy rauhaa ja tasapainoa.
Elämän ja hyvinvoinnin kolme kerrosta: Itsetunto= Tällainen minä olen, Itsearvostus = Tyytyväisyys ja kiitollisuus itsestä ja omasta elämästä, Itseluottamus = Omat kyvyt missä olen hyvä, ominaisuudet ja harjoiteltavat taidot.
Kun opimme hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme, vahvistuu myös omavoimaisuus eli minäpystyvyys. Syntyy kokemus siitä, että pystyn kohtaamaan elämäni haasteet ja vaikuttamaan omaan hyvinvointiini.
Lopuksi
Itsetuntemus alkaa siitä hetkestä, kun uskallat kohdata itsesi ilman selityksiä, rooleja ja suojamuureja." Kaikki muuttuu sillä hetkellä, kun lakkaat kysymästä: 'Mitä muut minusta ajattelevat?' ja alat kysyä: 'Mitä minä itse tarvitsen?'"
Kun katsot omaa elämääsi juuri nyt, missä kohtaa tarvitset rohkeutta astua eteenpäin, ja mitä tärkeää tahdot sen avulla edistää?
Tutustu palveluumme ja varaa aika oman itsetuntemuksen vahvistamiseen ja yhteiseen pohdintaan ; Mitä voit tehdä juuri nyt mikä tukee hyvinvointiasi ja arvojasi.
Lyhytterapia vai psykoterapia?
Lyhytterapia sopii sinulle, jos: Sinulla on jokin rajattu haaste tai elämäntilanne, johon kaipaat tukea. Haluat löytää uusia näkökulmia, keinoja ja voimavaroja nykyhetkeen. Oireesi tai kuormituksesi ovat lieviä tai keskivaikeita. Tavoitteena on muutaman käynnin tai lyhyen työskentelyjakson aikana edistää hyvinvointia ja toimintakykyä.
Psykoterapia voi olla sinulle sopivampi, jos: Vaikeudet ovat pitkään jatkuneita tai toistuvia. Työ- tai opiskelusuhteesi on uhattuna. Mielenterveyden oireet vaikuttavat merkittävästi arkeen, ihmissuhteisiin tai työkykyyn. Haluat työstää syvällisemmin elämänhistoriaa, kiintymyssuhteita tai pitkäaikaisia toimintamalleja. Tarvitset pidempikestoista ja kuntouttavaa tukea.
Yksinkertaistettuna:
Lyhytterapia keskittyy nykyhetken haasteisiin ja ratkaisujen löytämiseen, kun taas psykoterapia tarjoaa pitkäjänteisempää työskentelyä syvempien ja pitkäkestoisempien ongelmien käsittelyyn. Jos et ole varma, kumpi palvelu sopii tilanteeseesi, asia voidaan arvioida yhdessä ensitapaamisella.
Lähteet: Katajainen, A., Lipponen, K., & Litovaara, A. (2018). Voimaa: Hyvän elämän polku. Duodecim.
Katajainen, A., Lipponen, K., & Litovaara, A. (2018). Voimavarat käyttöön. Duodecim.
Keltinkangas-Järvinen, L. (1994). Hyvä itsetunto. WSOY.
